Maurice, weep not, I am not here under this pine tree. The balmy air of spring whispers through the sweet grass, The stars sparkle, the whippoorwill … - Edgar Lee Masters

There is no marriage in Heaven, but there is love.

Go to the good heart that is my husband,
Who broods upon what he calls our guilty love: –
Tell him that my love for you, no less than my love for him
Wrought out my destiny – that through the flesh
I won spirit, and through the spirit, peace.
There is no marriage in heaven,
But there is love.

Do the boys and girls still go to Siever's
For Cider, after school, in late September?
or gather hazel nuts among the thickets
On Aaron Hatfield's farm when the forsts begin?
For many times with the laughing girls and boys
Played I along the road and over the hills
When the sun was low and the air was ool
Stopping to club the walnuts tree
Standing leafless against a flaming west.
Now, the smell of the autumn smoke,
And the dropping acorns,
And the echoes about the vales
Bring reams of life. They hover over me.

But instead I mounted a little in life,
And I owe it all to a book I read.
But why did I go to Mason City,
Where I chanced to see the book in a window,
With its garish cover luring my eye?
And why did my soul respond to the book,
As I read it over and over?

Seurasinko totuutta, minne ikinä se johtikin,
uhmasinko koko maailmaa sen puolesta
ja autoinko heikkoja väkeviä vastaan?
Jos tein niin, minut tullaan muistamaan ihmisten keskuudessa
sellaisena kuin olin ja minä minua
rakastettiin ja vihattiin elämässä.
Sen vuoksi, älkää pystyttäkö minulle muistomerkkiä,
älkää veistäkö kuvaa minusta
ettei - vaikken tulisikaan puolijumalaksi -
todellinen olemukseni unohtuisi
niin että varkaat ja valehtelijat,
jotka olivat vihollisiani ja tuhosivat elämäni,
tai varkaiden ja valehtelijoiden lapset
voisi tulla väittämään minua omakseen
ja kuvani edessä seisten vakuuttamaan
seisoneensa rinnallani tappioni päivinä.
Älkää pystyttäkö minulle muistomerkkiä,
ettei muistoani väärinkäytettäisi
valheen ja sorron hyväksi.
Minua ei saa ryöstää niiltä jotka rakastivat minua
eikä heidän lapsiltaan ;
minä haluan ikuisesti ja tahrattomana
kuulua niille
joiden puolesta elin.

Herman Altman